Kun puutarhalle antaa pikkusormen, se vie koko naisen. Näin on käynyt Tarja Hernetkoskelle, joka suunnittelee talvisin leikkipuistoja ja muita viherkohteita ja rakentaa, hoitaa ja huoltaa niitä keväästä syksyyn. Ja puurtaa vielä vapaa-ajallaan kotipihassa.
Nyt käy kateeksi! Aina keväästä myöhäissyksyyn JHL:läinen puutarhuri-vihersuunnittelija Tarja Hernetkoski, 60, saa käyskennellä pitkin Sapokan Vesipuiston kaarisiltoja, ihailla Toivo Pekkasen puiston rusokirsikoita ja kuunnella mustarastaan laulua Sibeliuksenpuiston pylväshaavoissa.
Ennen kuin tarinasta tulee turhan mahtipontinen, on syytä muistuttaa, että puistopuutarhurin työ ei ole vain verkkaista käyskentelyä ja kukkaloiston ihailua. Kaukana siitä.
Useimmiten Hernetkoskella on mukanaan kottikärryt, suippokärkinen istutuslapio ja 2,5-metrinen harava. Toisinaan myös teräväksi hiottu puukko, jolla on kätevä leikata maksaruohomattoa ja siistiä kivetysten reunoja.
Toukokuun puolivälissä hän kuljetti, levitti ja leikkasi 65 neliötä maksaruohoa Toivo Pekkasen puistoon yhdessä harjoittelija Tarja Pajarisen kanssa.
– Yksi rulla kosteaa mattoa painaa noin 40 kiloa. Työ tuntui käsivarsissa ja kämmenissä vielä seuraavanakin päivänä.
Silti Hernetkoski kehuu olevansa unelma-ammatissa ja lähtevänsä joka aamu innosta puhkuen töihin.
Talvet sisällä, kesät ulkona
Tarja Hernetkosken ja hänen lähimpien työkavereidensa työpäivä käynnistyy aamuseitsemän maissa Kirkkokadulta, jossa sijaitsevat Kotkan puistotoimen keskusta-alueen varasto- ja sosiaalitilat.
Kaikkiaan Kotkan puistotoimi työllistää ympärivuotisesti vajaa 30 puistotyöntekijää. Keväästä syksyyn työskenteleviä kausityöntekijöitä on lähes 50.
Hernetkoski kuuluu vakiokalustoon. Hän on työskennellyt kaupungin palveluksessa vuodesta 1983 – aina siitä lähtien kun valmistui puutarhuriksi.
Marraskuun puolivälistä huhtikuulle Hernetkoski istuu tietokoneen ääressä ja suunnittelee leikkipuistoja ja muita viherrakennuskohteita. Kevään tullen hän pukee ylleen työhousut, pusakan ja tukevapohjaiset turvajalkineet ja suuntaa ulkotöihin.
Tänään ohjelmassa on Acer palmatumien, eli japaninvaahteroiden, istuttaminen. Lava-auton perä on lastattu täyteen sirorakenteisten pikkupuiden taimia, ja pian Hernetkoski ja Pajarinen suuntaavat auton keulan kohti Sapokan Vesipuistoa.
Puuntaimien istutus sujuu parityönä kätevästi: Hernetkoski iskee pistolapion terän maahan, painaa sitä jalalla ja siirtää samalla multaa syrjään. Sen jälkeen Pajarinen upottaa taimen lapion rouhaisemaan koloon sopivaan korkoon ja kaataa puoli sankoa vettä juurille. Vielä pari lapiollista tuoretta multaa ja sitten maa-aineksen tiivistys kengän kärjellä varren ympärille.
Kuluu puoli minuuttia, ja punavartinen taimi on valmis aloittamaan uuden elämän leppäpuiden varjossa.
– Vettä kannattaa laittaa istutuskoloon heti, koska kastelijat saattavat tulla vasta parin päivän kuluttua, sanoo Hernetkoski.
Sapokasta se kaikki alkoi
Vielä 80-luvulla Sapokanlahti oli pelkkä lieteallas, haiseva ja heinittynyt. Nyt se on todennäköisesti Suomen tunnetuin ja palkituin viheralue, jossa käy kesäisin tuhansia matkailijoita päivässä.
Puiston pääsuunnittelija on Kotkan kaupunginpuutarhuri, puutarhaneuvos Heikki Laaksonen.
– Ilman Heikkiä ei olisi Sapokkaa, eikä Kotkaa tunnettaisi puistojen kaupunkina, sanoo Hernetkoski.
Sapokan kunnostus käynnistyi 1990, ja puisto valmistui neljä vuotta myöhemmin. Sen rakennustöistä vastasi muutamia erikoisurakoita lukuun ottamatta kaupungin oma puistotoimi – aivan kuten muidenkin Kotkan puistojen rakentamisesta ja hoidosta.
Tarja Hernetkoski tuntee Sapokan kuin omat taskunsa.
Myös Hernetkoski tuntee Sapokan kuin omat taskunsa. Hän on osallistunut sen rakentamiseen ja istuttanut sinne kymmeniä pyökkejä, lännen hemlokkeja, tuijia ja muita perennoita.
– Tuossa on Kaino, ja sen vieressä Vieno ja Venla, hän osoittaa kohti kävelykujaa reunustavaa alppiruusurivistöä.
Toukokuun puolivälissä rhododendronit ovat vasta aavistuksen nupulla, mutta kun ne kesän edetessä puhkeavat täyteen väriloistoon, on Kaino väriltään kaikkein hennoin, Vienossa on hiukan enemmän punerrusta, ja Venla hehkuu syvän aniliinin sävyisenä.
Puhtaaksipiirtäjästä suunnittelijaksi
Hernetkoski opiskeli puutarhuriksi Harjun oppimiskeskuksessa Virolahdella. Sittemmin hän jatkoi töiden ohessa puutarhateknikoksi ja suoritti lisäksi puolivuotisen miljöörakentamisen jatkolinjan.
Ennen puutarha-alan opintoja Hernetkoski opiskeli sisarensa jalanjäljissä yo-merkonomiksi, mutta tiesi jo silloin, että työntää mieluummin sormet multaan kuin hoitaa kirjanpitoa.
– Laskentatoimen opinnot eivät kuitenkaan menneet hukkaan. Numeroita on osattava pyöritellä, kun ynnää eri kohteiden materiaali- ja työkustannuksia, hän sanoo.
Vajaa puolet vuodesta Hernetkoski onkin sisätöissä. Hän aloitti puistotoimen puhtaaksipiirtäjänä ja piirsi puhtaaksi muun muassa Heikki Laaksosen luonnokset Sapokasta.
Taitojen ja kokemuksen karttuessa Hernetkoski on saanut lisää vastuuta. Hän on suunnitellut itsenäisesti useita Kotkan leikkipuistoja, koulujen piha-alueita ja muita uudiskohteita. Hänen kädenjälkensä näkyy myös Palotorninvuorenpuiston ja Sibeliuksenpuiston suunnitelmissa.
– Syksyllä minua odottaa pino vuokratalojen ja päiväkotien pihasuunnitelmia.
Uutta luoden, vanhaa hyödyntäen
Aina 80-luvun lopulle asti puistosuunnitelmat tehtiin käsin ja piirrettiin tussilla muoville. Nykyään käytössä on autocad-ohjelma, joka nopeuttaa ja tehostaa työtä.
Vaikka tekniikka onkin avuksi vihersuunnittelussa, riippuu lopputulos Hernetkosken mukaan suunnittelijan taidoista.
– Suunnittelu vaatii luovuutta ja kykyä kolmiulotteiseen ajatteluun. Myös kasvien ja rakennusmateriaalien tuntemus on tärkeää.
– Vihersuunnittelu vaatii luovuutta. Myös kasvien tuntemus on tärkeää.
Isona etuna Hernetkoski pitää sitä, että hän on saanut olla sekä suunnittelemassa että toteuttamassa suunnitelmia.
– Rakentajilta saatu palaute on todella tärkeää. Silloin oppii, kuinka tarkkoja suunnitelmia on järkevä tehdä, eikä aikaa kulu sellaiseen, jonka voi tehdä hiukan kevyemmällä kädellä.
Vihersuunnitelmia laatiessaan hän sanoo miettivänsä myös suunnittelemiensa puistojen hoitoa ja sen kustannuksia.
– Raha on tiukassa. Tuntuu, että puistojen rakentamiseen heltiää päättäjiltä helpommin rahaa kuin niiden ylläpitoon ja hoitoon. Mutta ilman huolenpitoa hienokin puisto on nopeasti rempallaan.
Myös rakennusmateriaalien hyvä tuntemus auttaa pitämään kustannukset kurissa.
– Suunnittelijan on tiedettävä, mikä kivi- tai katemateriaali sopii mihinkin kohteeseen. Jos suinkin mahdollista, käytämme kiviteollisuuden jämäpaloja ja käytöstä poistettujen hautojen reunakiviä. Vähällä voi saada aikaan hyvää, kaunista ja kestävää.
Joka korsi kohdallaan
Omissa vihersuunnitelmissaan Hernetkoski pyrkii hyödyntämään maaston muotoja sekä luonnon omia elementtejä ja niihin sopivia materiaaleja.
– Sibeliuksenpuisto jäljittelee perinteistä muotopuutarhaa. Siellä nurmikkoalueen on oltava viivasuoraa ja joka korren kohdallaan. Kallioiseen ja kivikkoiseen maastoon sopivat heinät, ja jälki voi olla rouheaa.
Myös ekologisuus on huomioitava jo luonnosteluvaiheessa.
– Kun lähdimme toteuttamaan Karhuvuoren leikkipaikkaa, käytimme vanhan hulevesiojan laajennuksesta yli jäänyttä maata kumpareiden rakentamiseen. Maa-aineksen kuljettaminen muualta maksaa ja on myös ympäristön kannalta haitallista.
Nurmikko on hoidon kannalta työläs, sillä se vaatii jatkuvaa kastelua ja leikkaamista. Siksi Hernetkoski suosii maanpeittokasveja ja niittyjä. Jälkimmäiset ovat tärkeitä myös luonnon monimuotoisuuden ja pölyttäjien kannalta.
Tuoreimman niityn Hernetkoski toteutti keväällä Kymenlaakson keskussairaalan edustalle. Heinäkuussa parin tuhannen neliön maakaistale puskee unikkoa, lemmikkiä, ruiskaunokkia, kesämalvikkia, öljypellavaa ja maloppia.
Puistolla oltava oma luonne
Kotkassa on kaikkiaan 1 400 hehtaaria viheralueita. Niistä rakennettuja puistoja on peräti 170 hehtaaria – se on paljon noin 52 000 asukkaan kaupungissa.
Hyvä puisto voi olla kooltaan suuri tai pieni – tärkeintä Hernetkosken mielestä on, että sillä on oma luonne. Kotkan Fuksinpuisto on kotipuutarhureiden suosiossa, sillä sieltä löytyy maan komeimmat atsaleat ja runsaasti perennalajeja. Palotorninvuoren rinteeseen tehty puisto hurmaa korkeuseroillaan ja näkymillään, Sapokka vesiputouksillaan, rodolaaksollaan ja kiviaidanteillaan.
Omaksi suosikikseen Hernetkoski nimeää Sapokan ohella Katariinan Meripuiston.
– Yli 20 hehtaarin suuruinen puisto- ja virkistysalue löytyy aivan Kotkansaaren eteläkärjestä. Se rakennettiin entisen öljysataman paikalle – ei uskoisi, kun paikkaa nyt katsoo.
Vuosittain Meripuiston upeita kallioita ja merimaisemia käy ihailemassa noin 200 000 kävijää. Lisäksi sieltä löytyy puuhaa kaikenikäisille: on paikkoja auringonottoon, uimaranta, skeittiramppi, piknikpöytiä, muumitalo, pienoismajakoita, mietiskelylabyrintti ja kesäisin lampaita heinikossa laiduntamassa.
Puistoilla on suuri merkitys tavallisille kotkalaisille. Hernetkoski on huomannut sen eritoten nyt koronakeväänä, kun kaupunkilaiset ovat jalkautuneet suurin joukoin ulkoilmaan nauttimaan vihreydestä.
– Tämä on parasta, mitä verovaroilla saa aikaan, hän sanoo.